 |
| "Lukekaa tämä kirja!" -ilmeeni |
En ajatellutkaan kirjoittaa kirja-arvostelua. Kerron vain omasta lukukokemuksestani. Yritän olla hehkuttamatta liikaa, mutta se saattaa olla vaikeaa, pahoitteluni siis jo etukäteen!
Minun on yleensä vaikeaa alkaa lukea (vaiko alkaa lukemaan) sellaisia kirjoja, joista on paljon ennakko-odotuksia. Puhdistus kuulosti mielenkiintoiselta mutta en kuitenkaan koskaan tullut valinneeksi juuri sitä kirjaa kun etsin uutta luettavaa. Viime jouluna sain lahjaksi Puhdistus-elokuvan DVD:n. Halusin lukea kirjan ennen kuin katsoisin elokuvan, niinpä tammikuussa lainasin vihdoin romaanin kirjastosta ja eräänä keskiviikkoaamuna nappasin sen bussilukemiseksi laukkuuni kun olin lähdössä kouluun.
Bussimatka kesti parikymmentä minuuttia ja sinä aikana ehdin jo uppoutua kirjaan niin, ettei olisi huvittanut laittaa kirjaa takaisin laukkuun ja nousta bussista. Tahdoin lukea lisää! Niin myös luinkin. Odotellessani tuntien alkamista, kotona, bussimatkojen aikana... Lopulta sain kirjan loppuun perjantain ja lauantain välisenä yönä kello kaksi. Olen varmaan sanonut aiemminkin, mutta ne kirjat, joita lukiessa unirytmin korjausyritykset häipyvät mielestä, ovat yleensä niitä parhaita kirjoja.
Kirjassa syöksytään suoraan tapahtumiin. Viron maaseudulla asuva Aliide Truu seisoo keittiössä hoitamassa askareitaan, kun huomaa ikkunasta pihalla makaavaan omituisen mytyn. Lähemmän tarkastelun tuloksena selviää, että mytty onkin tajuttomana oleva nainen. Naisen nimi on Zara ja tultuaan tajuihinsa hän kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Aliide on vanha ja epäluuloinen, mutta päästää pitkän pohdinnan jälkeen Zaran sisälle taloonsa. Miksi venäläinen Zara puhuu vanhahtavaa viron kieltä ja miksi hän on valinnut juuri Aliiden talon suojapaikakseen?
Zaran kohtaaminen tuo Aliiden mieleen hänen oman menneisyytensä. Menneisyydestä paljastuu sodan, epäonnisen rakkauden ja epätoivoisten valintojen värittämä tarina, joka avautuu lukijalle luku luvulta. Molemmilla naisilla on paljon hirveitä muistoja, ja vaikka muistot ovatkin erilaisista olosuhteista ja toisenlaisista ajoista, niissä on paljon yhteistä.
Kirja piti minut otteessaan vaikuttavaan loppuun asti. Kuten jo edellisessä blogimerkinnässäni sanoin, tämän lukukokemuksen jälkeen on ollut vaikea päättää, mitä lukisin seuraavaksi. Mikään ei vaikuta tarpeeksi mielenkiintoiselta. Kaverini sanoikin, että minulla on "Puhdistus-darra". Tämä krapula ei kai helpotu juomalla vettä ja syömällä rasvaista ruokaa?
