maanantai 16. maaliskuuta 2015

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Siskoni hienovaraisen vihjailun ("Milloinkas sä päivitit omaa blogiasi viimeksi..?") seurauksena päätin kirjoittaa blogipäivityksen, kiittäkää siis siskoani tästä! Tämä kirjavuosi on lähtenyt vähän kankeasti liikkeelle, olen keskittynyt lähinnä nuottien lukemiseen (hehheh), joten romaanien lukeminen on jäänyt vähemmälle. Olen lukenut tämän vuoden aikana vasta kaksi kirjaa. Vuoden ensimmäisestä lukemastani kirjasta (Henni Kitti: Elävän näköiset) bloggasin jo, toinen on Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani.

Kevätaurinko, Kotiopettajattaren romaani ja minä
Kotiopettajattaren romaani oli lukukokemuksena vallan piristävä. Minulla on vähän varautunut asenne klassikoihin jostain syystä, mutta tämä romaani ei kyllä syyttä ole klassikon mainetta saanut. Kirjan päähenkilö Jane Eyre ei ollut mielestäni aluksi kovin samaistuttava ja minulle tuli sellainen mielikuva että hän oli niin sääntöjä noudattava ja tunnollinen että oli melkein tylsä, mutta tämä ominaisuus osoittautuikin hyveeksi kun huomasin kirjan kuluessa että Eyre ei olekaan mikään hiljainen hissukka, vaan itsenäinen ja päättäväinen, lujaluontoinen ihminen. Hänen ja herra Rochesterin rakkaustarina alkoi ystävyydestä, pitkistä keskusteluista joista molemmat saivat enemmän irti kuin kenenkään muun kanssa, ja lopulta kasvoi suureksi luottamukseksi ja kumppanuudeksi. Tämä lukija oli ainakin hyvin tyytyväinen kun he saivat toisensa. Voi ei, en kai paljastanut liikaa loppuratkaisusta? ;)

En tiedä mitä odotin, mutta kirja vei mukanaan. Varsinkin kun yöjunassa hiihtoloman lopussa ahmin viimeisiä lukuja, melkein harmitti kun täytyi nousta junasta, ja kun pääsin kotiin oli pakko lukea kirja loppuun ennen kuin menin nukkumaan, vaikka olin rättiväsynyt. Jos kaipaat yllättäviä juonenkäänteitä, lue Kotiopettajattaren romaani! Käsikirjoittaisikohan Charlotte Brontë saippuasarjoja, jos eläisi nykyajassa? Ei, luulen, että hän pysyttelisi ihan vaan romaaneissa...

Kirja oli pitkä muttei raskaslukuinen, vanha muttei vanhanaikainen. Jos et ole tätä lukenut, lue nyt. Tai älä, jos ei kiinnosta.

ps. tässä vielä kuva kirjasta jota on tullut selailtua tämän vuoden aikana ahkerasti:

Iloisin terveisin, musiikkipedagogiopiskelija